Tämä ei ole sininen pullo 1/.6

Vihreät sielut rakastuvat sitruspuiden varjossa. Naurusi huokuu yuzun kuoren laulua ja suudelmani lepattavat valkoisina kuin nerolin terälehdet – kun ne lepäävät greippihuulillasi. Punainen. Sormieni pehmeys kulkee jasmiinikaulaasi pitkin, juon silmiesi siniset meret ja hymysi tuoksun. On kuumuutta, vaniljan häivähdys, kahdesta ruumiista, jotka kietoutuvat valkoisten myskien muotoon. Hypnoottinen lootus ja laajentuneet pupillit, sormistani nousee kuin pelargonian huokaus, halu maistaa sinua kuin siemaus appelsiinimehua. Vihreä. Leijun sinua kohti pilvi-ihosi siivin. ”Sanat eivät valehtele.” Minulla ei ole loppua.

Tämä on sininen planeetta, mehukas kuin appelsiini, josta lootus ja appelsiininkukka puhkeavat kuin merisumu. Valkoisten myskien utu ja nerolin tropiikit muovaavat vanilja-aavikoiden mantereen.

”Maa on sininen kuin appelsiini”
Tämä on rakkauden tuoksu.